Hei lukijat! Tätä blogia kirjoittavat Katri ja Tero, kolmekymppinen pariskunta joka asuu vielä hetken aikaa Tampereella. Olemme muuttamassa pääsiäisenä Hollantiin, kaupunkiin nimeltä Amersfoort. Aluksi voisin kertoa, miten tähän pisteeseen on päädytty. Olemme aiemmin käyneet Hollannissa vain kerran, viikonloppulomalla Amsterdamissa joulukuussa 2012. Tuota viikonloppureissua lukuun ottamatta tuleva kotimaamme ja kotikaupunkimme ovat meille pelkkää suurta tuntematonta. Toisaalta, jos uskoisin enteisiin, voisin vannoa, että meidän kuuluu muuttaa juuri Amersfoortiin.
Tuolla Amsterdamin viikonloppureissulla eksyimme sattumalta kirpputorille, josta löysimme kojun missä myytiin maisematauluja. Selailimme taulupinoa etsimättä mitään erityistä, kun vastaan tuli mustavalkoinen piirros vanhan kaupungin portista. Päätin, että jos taulu maksaa alle viisi euroa ostan sen, vaikka en ollutkaan varma mahtuisiko taulu lentolaukkuun. Taulun hinta oli kolme euroa, se mahtui kuin mahtuikin matkalaukkuun ja kotona taulu pääsi olohuoneen seinälle. Yhdessä ihmettelimme, että missäköhän tämä taulussa kuvattu Kamperbinnenpoort mahtaa olla. Google käyttöön ja Kamperbinnenpoortin sijainniksi selvisi Amersfoortin kaupunki, josta emme olleet koskaan aiemmin kuulleet. Alla vielä kuva tuosta kohtalon taulusta.
Joulukuun 2013 alussa Tero sai taas yhden sähköpostin LinkedInistä. Paikallinen rekrytointiyritys hakee DCS Engineeriä Hollantiin, Amersfoortin kaupunkiin. Tero luki työpaikan kuvauksen ja totesi, että hyvältä vaikuttaa, pitäisiköhän hakea? Minä sanoin, että hae ihmeessä, ei siitä ainakaan mitään haittaa ole. Olemme olleet yhdessä reilut kahdeksan vuotta, ja olemme haaveilleet ulkomaille muutosta enemmän tai vähemmän koko tuon ajan. Olimme molemmat hakeneet muutamia mielenkiintoisia mielenkiintoisen olosia työpaikkoja vuosien saatossa, mutta toistaiseksi ei ollut tärpännyt. Eräänä säkkipimeänä ja räntäsateisena sunnuntai-iltana totesimme, että Hollannin talvi ei mitenkään voi olla näin kamala, ja Tero lähetti hakemuksen tehtävään. Seuraavana iltapäivänä sainkin jo Terolta viestin, Hollannista oli soitettu ja kysytty koska Tero olisi vapaana Skype-haastattelua varten. Jännää!
Reilut pari kuukautta ja monta Skype-haastattelua myöhemmin Tero sai helmikuun puolessa välissä työtarjouksen Hollannista. Apua, tämä tarkoittaa kai sitä, että meidän pitää ihan oikeasti muuttaa! Olimme toki harkinneet asiaa huolellisesti jo heti ensimmäisen työhaastattelun jälkeen ja todenneet, että jos paikka ja tarjous ovat hyvät, niin muutto on edessä. Arvioimme, että Hollanti olisi sellainen maa, josta myös minun olisi helppo löytää koulutustani ja kokemustani vastaavaa logistiikka-alan työtä. Siitä huolimatta meillä oli edessä muutama uneton yö kun pähkäilimme käytännön asioita ja mietimme, olemmeko ihan oikeasti valmiita näin suureen elämänmuutokseen. Meillä molemmilla oli hyvät vakituiset työpaikat Tampereella, mukava omistusasunto, harrastuksia, ja ystävät ja perhe lähellä. Itseäni mietitytti kaikkein eniten se, että jäisin taas kerran ilman kunnon kesälomaa :D Lopulta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että katuisimme varmaan ikuisesti jos nyt jättäisimme tilaisuuden käyttämättä ja pitkäaikaisen unelman toteuttamatta. Käytännön asioista kyllä selvitään, vaikka järjestelyt työtä vaativatkin. Päätöksen syntymiseen vaikutti olennaisesti myös sää. En ole koskaan tykännyt talvesta, ja mahdollisuus selvitä edes hieman vähemmällä loskalla, pimeydellä ja kylmyydellä houkutteli. Jos päätös olisi pitänyt tehdä keskellä kauneinta Suomen kesää, emme varmaan olisi lähteneet minnekään!
Seuraavana viikonloppuna kävimme molempien vanhempien luona, ja kerroimme muuttouutiset perheille ja läheisimmille ystäville. Reaktiot vaihtelivat laidasta laitaan. Viikonlopun aikana kuulimme esimerkiksi seuraavat kommentit: "Siis täh?", "Muutatte mihin?!?" ja "Mä arvasin!!!" Työtarjouksen yksityiskohtia viilattiin vielä viikon verran ja kun Tero helmikuun viimeisellä viikolla sai lopullisen vahvistuksen, kävimme molemmat irtisanoutumassa töistämme. Työpaikoilla uutiseen suhtauduttiin todella kannustavasti ja ainakin omat työkaverini vaikuttivat todella innostuneilta puolestani. Ystävät ja perheenjäsenet tiesivät, että ulkomaille muutto on ollut pitkäaikainen haaveemme, joten kukaan läheisistä ei uutisesta suuremmin yllättynyt.
Seuraavaksi lisää käytännön järjestelyistä!
-Katri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti